Olen ollut taas niin kiireinen, etten ole edes muistanut mainostaa 10-vuotisjuhliaan viettävää stand up -festivaalia Tomaattejatomaatteja. Ne pidetään jälleen kerran Hämeenlinnassa. Ilmassa ei ole suurta urheilujuhlan tuntua, mutta jännitystä ja kutkutusta vatsassa kylläkin on.

Olen ollut mukana alusta asti. Ensimmäisillä festareilla esiintyjiä oli vähän, klubeja ja keikkoja paljon eri puolilla Hämeenlinnaa. Ja materiaalia kasassa 10 minuuttia. Siitä toimivaa eli hauskaa materiaali 3-5 minuuttia, jos sitäkään. Nyt kun keikkoja on takana 1168, voin sanoa, että olen jo oppinutkin jotakin tästä ammatista. Tiedän hieman paremmin, millaiset jutut toimivat ja millaiset eivät.

Festivaaleilla olen esittänyt kaksi sooloesitystä. Toisen vuonna 2008 Saa fAnittaa – puhelintyttö ilman saldorajaa sekä 2010 Saa fAnittaa – Iso A kaikilla mausteilla. Ensimmäisessä oli mukana pianisti ja laulua. Toisesta soolosta selvisin täysin puhumalla. Juhlavuodeksi en tehnyt mitään erityistä, paitsi alle paljon keikkoja. Viime heinäkuussa tuli täyteen 1000. keikka ja sen jälkeen on painettu tasaisen varmaan tahtiin paljon töitä. Suomea on matkattu ristiin rastiin, juttuja en ole ehtinyt kirjoittaa niin paljon kuin olisin ehkä halunnut. Silti olen käynyt Huurupiilossa treenaamassa ja liveyleisön edessä monta kertaa mm. Musiikkiteatteri Palatsin Music Barissa. Siellä on kivaa esiintyä, kun se on ollut tosi täynnä ja tunnelma on ollut varsin katossa. Tosin Poriakaan minulla ei ole mitään vastaan. Viime perjantaisenPorin kätilöyhdistyksen keikalla Cafe Jazzissa oli varsin messevää. Muistin taas, mikä on parasta stand upissa: se kun saa keikan menemään niin hyvin, että yleisö on lähes valmis syömään kädestäsi.

Kiitos yleisö, että olette jaksaneet käydä keikoilla. Tulkaa vastakin, sillä me olemme teitä varten!

Viikonloppuna tuli juhlittua hotelli Rosendahlissa kuin ennen vanhaan. Siis vanhoina hyvinä aikoina, kun Tampereen Puhelinosuuskunta työntekijöitään tilinpäätösjuhlissa kestitsi. Nyt vain oli eri teema. Tampereen Yrittäjänaiset täyttivät 65 vuotta. Ja olinhan siellä minäkin. Tehtäväni oli juontaa illan juhlat arvokkaan letkeästi. Sain myös kunnialaatan toiminnastani.  Olen otettu. Ennen vanhaan minulla oli kirjahyllyssä Juupajoen vaakuna ja Toimihenkilöunionin viiri. Nyt näkyvillä on Tamperen Yrittäjänaisten Ilona-kunniakirja sekä toinen kunniakirja, jossa lukee:   Anitta Ahonen on tänään saanut Yrittäjänaisten Keskusliitolta tunnustukseksi yksityisyritteliäisyyden hyväksi suorittamastaan ansiokkaasta ja tuloksellisesta toiminnasta hopeisen ansiolevykkeen.

Yhdistystoiminta on hieno juttu. On kyse sitten ammattiyhdistystoiminnasta tai yrittäjätoiminnasta. Jos on sydämellään mukana tekemässä sitä, mitä kulloinkin tekee eikä kai se haittaa, että vähän takkia kääntää?

Ja vaikeaa tässä on enää lakkoilla, kun ei ole ketä vastaan taistella. Kun on itse itsensä työllistäjä, oma herransa ja toimitusjohtajansa. Se kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Omia lauluja tässä laulellaan. Ensi keväänä 20.-21.4.2013 on Tampereella isot naisyrittäjäpäivät. Sinne tähdätään Sari Vaajasen keksimän sloganin turvin: hauskaa saa  olla, mutta rahaa pitää tulla!