Lomassa ja levossa oli se hyvä puoli, ettei tarvinnut tehdä töitä yli kolmeen viikkoon. Kroppa, pää ja ääni lepäsivät. Ääni ja pää tarvitsivat lepoa eniten. Nyt kun on pari keikkaa takana ja monta vielä tammikuullekin edessä, olen huomannut työmotivaationi olevan hieman hakusessa. Lepääminen oli niin mukavaa, että sitä olisi kyllä voinut jatkaa. Vasta ulkomaanreissun puolessa välissä alkoi tuntua siltä, että tätähän voisi vielä jatkaakin!

Olen penkonut paperikasojani hulluna. Hukkasin nimittäin yhden kirjekuoren, jossa on rahaa sisällä. Paperikasat ovat pöyhiintyneet, verokansio ja kuitit ovat läjässä tutkimista ja arkistoimista varten, mutta missä on kirjekuori? Ehkä se löytyy tai sitten ei.

Kun selaa vanhoja keikkabiisilistoja, miettii, miksi olen säästänyt nämä kaikki. Toisaalta näistä tulostetuista papereista voi vähän katsoa, onko uusia juttuja jäänyt käyttämättä tai onko joitakin aihioita, joista voisi saada uusia juttuja kasaan. Tavoitteenani on saada uutta materiaalia toukokuun Tomaattejatomaatteja -festivaaleille ainakin 20 minuuttia. Festivaalit ovat järjestyksessä kymmenennet. Olen ollut aina mukana. On hieno hetki olla tämänkin vuotisisilla festareilla todistamassa sitä kymmentä vuotta,  jona on itsekin vienyt osaltaan stand uppia Suomen kartalle.

FST:ltä tuli hetki sitten dokumentti Amerikan ihmeestä Joan Riversistä. Kuuluisa stand up -koomikko, jonka arvostusta en alan piireissä täysin tiedä. Ikää on jo 75 vuotta, mutta tätsy jaksaa painaa. On tulossa Irlantiin ja Englantiin syksyllä. Voi olla, että hankin lipun hänen showhunsa. Olen sen verran kova fani. Näin hänet Edinburghin Fringe-festivaaleilla 2008. Hänen esityksensä siellä oli My life in Progress. Nyt hän kiertää showllaan The Now or Never Tour (Don’t wait, this could be IT!). Alkoi heti kiinnostaa.

Sitä ennen jatkan oman polkuni raivaamista ja teen naurattajan työtäni lämmöllä ja täysin sydämin.

Vuosi on vaihtunut ja puolet tammikuustakin on hävinnyt. Aika menee liian nopeasti. Joululomailin reilut kolme viikkoa, joista pari meni joulun ja uuden vuoden hälinöissä. Viimeisen lomaviikon vietin Las Palmasissa Kanarialla. Palasin sieltä viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Ja eikun heti töihin. Perjantaina 13. päivä oli päiväkeikka sekä iltakeikka ja lauantaina synttärikeikka. Nyt maanantaina yritänkin käynnistellä tätä viikkoa ja nahkeasti sujuu.

Vaikka olen levännyt ja huilinut selkäni kipeäksi, en saanut silti tarpeekseni. Ilmeisesti olisi pitänyt jatkaa vielä lomailua, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Ensimmäinen keikka tänä vuonna oli sarjassaan 1090. stand up-keikkani. Viime kesänä juhlin 1000. keikkaani ja ehdin tehdä sen jälkeen melkein nuo 90 keikkaa päälle. Kalenterissa on taas töitä n. puoleksi vuodeksi suunnilleen ja loppu onkin hämärän peitossa.

Lähden etsimään pakkasesta lisäintoa ja voimia. En kaipaa Las Palmasin hiekkarantoja, mutta sopeutuminen taas työrytmiin taitaa viedä ainakin muutaman päivän, jollei viikonkin. Ei auta valittaa. Taas mennään, kun työt kutsuvat.